Sähköinen äänestys ja musta joutsen

Kunnallisvaalit uusitaan Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä, koska kunnissa kokeiltu sähköinen äänestysjärjestelmä hukkasi 232 ääntä.

Käyttöliittymää ja ohjeistusta voi kehittää ja ”meneehän ääniä hukkaan lippuäänestyksessäkin”, kuten on puolustettu.

KHO ei ottanut kantaa siihen vakavampaan väitteeseen, että vaali oli alun alkaenkin lainvastainen, koska järjestelmä mahdollistaa vaalisalaisuuden murtamisen. Ehkä tämäkin ongelma on ratkaistavissa. Muistelen lukeneeni menetelmästä, jossa ääntä ja äänestäjää ei voi yhdistää, vaikka uudelleen äänestäminen estetäänkin. Olisi mielenkiintoista nähdä tästä kansantajuinen selostus.

Vaikka nuo ongelmat olisivatkin ratkaistavissa, olen lippuäänestyksen kannalla. Sähköisen äänestyksen hyödyt ovat vähäiset mutta riskit suuret. Se tuo demokratian keskeisimpään instituutioon läpinäkymättömän elementin ja joissain olosuhteissa sitä käytetään tuloksen väärentämiseen. Valta maistuu tällä vuosituhannella aivan yhtä makealta kuin ennenkin ja vaalituloksen manipuloiminen on siistiä ja sivistynyttä verrattuna perinteisiin, verisiin menetelmiin. Ainakin aluksi. Meidänkin nykyoloissamme joku voisi huvikseen sabotoida äänestyksen palvelunestohyökkäyksellä ja taas vaalit uusittaisiin.

Sähköistä äänestämistä perustellaan usein sillä, että luotammehan tietoverkkoon maksamisessakin. Joku nettikirjoittaja jopa piti pankkiasiointia ”tärkeämpänä” kuin äänestämistä. Haloo?

Verkkomaksu ja sähköinen äänestäminen tapahtuvat täysin erilaisissa olosuhteissa. Maksutapahtuma kirjataan tarkasti ja sen vaiheet pystytään myöhemmin jäljittämään. Pankin eli järjestelmän kehittämisestä ja käytöstä vastaavan tahon edun mukaista on, että järjestelmä toimii oikein ja luottamus siihen säilyy. Jos rahat kuitenkin katoavat vääriin taskuihin, poliisikin on huijatun puolella.

Sähköistä äänestystapahtumaa ei voi (pitäisi voida) jäljittää, eikä järjestelmän virheetön toiminta välttämättä ole sen kehittämisestä ja käytöstä vastaavan tahon edun mukaista. Uskoisitko esimerkiksi, jos valtiossa Z pitkäaikainen hirmuhallitsija M saisi murskavoiton järjestettyään sähköiset vaalit? Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden työstä ei tule helppoa.

Mutta Suomihan on vakiintunut demokratia eikä kukaan ole sabotoinut sähköistä äänestystä.

Olen usein pohtinut miksi totutusta poikkeavia mahdollisuuksia ei haluta ottaa edes huomioon. Sellaisten esittäjä leimataan vainoharhaiseksi tai ainakin epäkäytännölliseksi. Ovat tätä pohtineet minua viisaammatkin. Yksi heistä, Nassim Taleb (Musta joutsen, Terra Cognita 2007) ehdottaa selitykseksi, että lajikehityksemme varhaisvaiheessa Itä-Afrikan savannien tasaisessa ja melko yllätyksettömässä maailmassa aivomme oppivat odottamaan tulevaisuuden olevan menneisyyden toistamista.

Esimerkiksi 9/11 ja talouslama osoittavat, että emme enää elä sellaisessa maailmassa. Tällaisia yllättäviä ja rajusti vaikuttavia ilmiöitä Taleb kutsuu mustiksi joutseniksi (kaikkihan tietävät, että joutsenet ovat valkeita – tai tiesivät, ennen kuin se musta löytyi Australiasta).

Joskus voisimme välttääkin katastrofin, jos suhtautuisimme nykytodellisuuden ja lähimenneisyyden valossa vierailta tuntuviin mahdollisuuksiin hiukan vakavammin. Ohjaamon ja matkustamon välinen ovi osoittautui riskitekijäksi, mutta se saattaa olla silti välttämätön muiden riskien vähentämiseksi. Sähköinen äänestys ei todellakaan ole välttämätön, vaan täysin turha riskitekijä.

Äänestysjärjestelmän avoimuuskaan ei paljon auta: kuka jaksaa tarkistaa pyöriikö jokaisella äänestyskoneella oikea koodi sitten, kun on käyty neljät sähköiset vaalit ongelmitta? Kaikkihan me savanniaivot tiedämme, että historia vain toistaa itseään.

Julkaistu Tietoviikko-lehdessä 15.5.2009